Suoseuran 60-vuotisjuhlaseminaari 23.10.2009 Säätytalolla

Suot metsätaloudessa

prof. Harri Vasander
Helsingin yliopisto, metsäekologian laitos

Lähtölaukauksena maamme metsäojitustoiminnalle voidaan pitää vuotta 1908, jolloin metsähallitus palkkasi ensimmäiset kaksi suonkuivatusmetsänhoitajaa, ja Vilppulan Jaakkoinsuo valittiin metsäojituksen kokeilukentäksi. Vuonna 1928 säädettiin metsänparannuslaki, joka takasi vuosittain varoja metsäojituksiin sekä valtionmailla että lainoina ja avustuksina myös yksityismailla. Samana vuonna perustettiin metsäntutkimuslaitokseen erityinen suontutkimusosasto, ja tuolloin alkoi myös metsäojituksen opetus Helsingin yliopistossa. Tämä kaikki johti siihen, että ennen toista maailmansotaa maassamme oli lapiolla ja ojapiilulla ojitettu kaikkiaan lähes miljoona hehtaaria soita metsätalouden tarpeisiin.

Metsänparannustyöt toteutettiin 1950-luvulle asti lähes yksinomaan miestyönä, jolloin kohdevalintaan, suunnitteluun ja työn laatuun kiinnitettiin suurta huomiota. Puun käyttö lisääntyi huomattavasti 1960-luvulla. Ojitus muuttui entistä voimaperäisemmäksi MERA-ohjelmien, maailmanpankin lainan sekä yleisen koneellistumisen ja halvan polttoaineen myötä. Noilta ajoilta alkaen on peräisin lähes miljoonan hehtaarin suuruinen kannattamattomien hukkaojitusten määrä.

Ennen valtakunnan metsien kolmatta inventointia (VMI3, 1951-1953) soiden ojituksella oli saavutettu noin 2 milj. m3:n puuston vuotuinen lisäkasvu. Sen jälkeen suometsien kasvu on lisääntynyt inventoinnista toiseen ollen VMI8:ssa (1986-1994) jo 7,5 milj. m3 suurempi kuin VMI3:ssa. Kun lisäksi yli 600 000 ha ojitusalueita oli siirtynyt kangasmaiden luokkaan, joiden kasvuarvio oli 2,7 milj. m3 vuodessa, soiden ojituksella oli saavutettu yhteensä yli 12 milj. m3:n puuston vuotuinen kasvun lisäys. Suometsien vuotuinen kokonaiskasvu oli tuolloin noin 20 milj. m3. Uusimpien VMI10:n tulosten mukaan vuotuinen kokonaiskasvu kaudella 2004-2006 oli 24 milj. m3 , joten suometsät ovat suotuisassa kasvussa.

Entä kolikon kääntöpuoli – mitä olemme soiden ojittamisella menettäneet? Neljännes soiden kasvupaikkatyypeistä on harvinaisia tai uhanalaisia. Valtaosa soiden pienvesistä on tuhoutunut. Suon lajistoa katoaa ja muuttuu kangasmaille tyypilliseksi lajistoksi eli ns. alueellinen monimuotoisuus pienenee. Osittain tuota menetystä voidaan korvata soiden ennallistamisella, jonka tavoitteena on maisemamosaiikin ja suolajiston palautus. Puustoa poistamalla, ojia tukkimalla ja johtamalla alueelle oikeanlaisia vesiä oikea määrä, voidaan melko nopeastikin saada kohdealue toimimaan luonnontilaisen suon kaltaisena. Jätän tämän aihealueen tarkemman tarkastelun tässä kuitenkin muille.

Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio julkaisi v. 2007 "Hyvän metsänhoidon suositukset turvemaille". Tässä oppaassa suometsiköt jaettiin neljään ryhmään "toimenpidekelpoisuuden" (metsänkasvatuskelpoisuuden) perusteella. 1) Metsänkasvatuskelpoisissa metsiköissä metsänkasvatus on kannattavaa nyt ja jatkossa. Metsäkasvatuksen tuottoa voidaan parantaa erilaisilla investoinneilla. 2) Kunnostusojituskelpoisissa/kelvottomissa metsiköissä nykyisen puuston kasvattaminen korjuukypsäksi on/ei ole taloudellisesti tarkoituksenmukaista. Seuraavan puusukupolven kasvattaminen ei kunnostusojituskelpoisissakaan metsiköissä ole välttämättä kannattavaa. 3) Jatkoinvestointikelvottomissa (uudistamiskelvottomissa) metsiköissä kasvualustan ravinteisuus ja/tai alueen lämpösumma on niin alhainen, että metsänkasvatusta ei kannata jatkaa päätehakkuun jälkeen. Nykypuuston kasvatuksen jatkaminen korjuukypsäksi kannattanee. 4) Metsänkasvatuskelvottomat (ylläpitokelvottomat) metsiköt ovat jo alkujaan olleet liian karuja ja/tai sijainneet liian pohjoisessa, jolloin niiltä ei saada korjuukelpoista puusatoa.

Koska osa suometsistä jää tulevaisuudessa pois aktiivisesta metsätaloudesta, metsälain muutoksen yhteydessä on huolehdittava siitä, että metsänomistaja voi tämän lakia rikkomatta tehdä. Valtaosa ojitusaluemetsistä jäänee kuitenkin suometsätalouden piiriin, niissä riittää töitä vähenevälle työntekijä- ja toimihenkilöporukalle sekä puuta saha-, kuitu- ja energiateollisuuden tarpeisiin.