Suoseuran esitelmäkokous tiistaina 27.11.2001 klo 17 Tieteiden talolla Helsingissä

Soidensuojelualueverkon arviointi, korvet

Kaisu Aapala (Suomen ympäristökeskus, Luonto ja maankäyttö)
sähköposti

Suomen ympäristökeskuksen luonto- ja maankäyttöyksikössä on ympäristöministeriön toimeksiannosta selvitetty maamme luonnonsuojelualueverkon edustavuutta (SAVA -hanke). Osa tutkimuksista tehtiin yhteistyössä Metsähallituksen luonnonsuojelun ja Metsäntutkimuslaitoksen kanssa. Soidensuojelua käsittelevä työ sisältää seitsemän osahanketta, joissa tarkastellaan suojelualueverkon merkitystä suoalueiden, suotyyppien ja suolajiston monimuotoisuuden säilyttämisessä.

Korpien arvo ja merkitys boreaalisen metsä- ja suolajiston säilymiselle on viime vuosina korostunut, kun useat tutkimukset ovat osoittaneet korpien olevan luontaisia lajidiversiteetin keskittymiä boreaalisessa vyöhykkeessä.

Korpien suojelutilannetta koko maassa tarkasteltiin valtakunnan metsien kahdeksannen inventoinnin (VMI8) perusteella. Aineistossa olivat mukana kaikki valtion ja yksityisten mailla sijaitsevat lakisääteiset suojelualueet sekä valtioneuvoston hyväksymät soiden, lehtojen ja vanhojen metsien suojeluohjelmien kohteet.

Keidassuovyöhykkeen ja Pohjanmaan aapasuovyöhykkeen etelä- ja länsiosan korpien suojelutilannetta tarkasteltiin lisäksi Metsähallituksen hallinnoimilla suojelualueilla ja suojeluohjelmien kohteilla. Aineistona käytettiin Metsähallituksen paikkatietoaineistoa, josta poimittiin kaikki suojelualueiden korpikuviot.

Sekä VMI8:n että Metsähallituksen aineiston perusteella korpien suojelussa on sekä määrällisiä että laadullisia puutteita. Suojeltu korpipinta-ala on jakautunut alueellisesti epätasaisesti eikä se noudata alkuperäistä korpien esiintymisjakaumaa. Korpien suojelutilanne on vaikein keidassuovyöhykkeellä, jossa korpien korkea ojitusprosentti ja alhainen suojeluprosentti heikentävät merkittävästi mahdollisuuksia säilyttää korpien luontainen lajistollinen ja toiminnallinen monimuotoisuus.

Metsälain 10 §:n mukaisten rehevien korpien säilyminen voi tulevaisuudessa parantaa rehevien korpien heikkoa suojelutilannetta Etelä-Suomessa. Metsälain merkitystä korpien suojelussa heikentää kuitenkin alueellisuuden ja pienialaisuuden kriteerien tulkinta. Uusien metsänhoito-ohjeiden ja sertifiointikriteerien suositukset uudisojituksista luopumisista parantaisivat toteutuessaan kaikkien jäljellä olevien ojittamattomien korpien ja niiden lajiston säilymistä.