Professori Yrjö Pessi
e-mail
Kokoontuessamme professori Erkki Kivisen 100-vuotisjuhlaseminaariin olemme tilaisuudessa kohdistamaan joukolla huomiomme hänen henkilökuvaansa, hänen työhönsä ja työnsä heijastusvaikutuksiin Helsingin yliopistossa ja yhteiskuntamme eri alueilla. Oletan, että palauttaessamme mieliimme Erkki Kivisen persoonaa ja työtä saa pohdinnan aiheita myös tämän päivän työelämässä oleva sukupolvi. Ajassamme ei ole aivan harvinaista ajattelu, että vanhan ja menneen voi unohtaa. Se on kuitenkin suuri erehdys, sillä nykyinen ja tuleva toiminta ja menestys rakentuu aina menneen pohjalle.
Yliopiston tehtävänä on suorittaa tieteellistä tutkimusta, antaa opetusta ja vastata tutkijoiden koulutuksesta. Erkki Kivisen jälkeisessä ajassa on noussut esiin lisäksi yliopiston rooli täydennyskoulutuksen ja palvelututkimuksen suorittajana. Erkki Kivisen aikana ei viime mainituista vielä keskusteltu.
Yliopistossa on aina korostettu vapaan tutkimuksen asemaa ja sen merkitystä yhteiskunnalle. Yliopisto on edellyttänyt tutkimuksen vapautta. Tutkimuksen vapaudesta luopumatta tutkimus voi olla myös aikaan sidottua.
Kun tieteellisellä tutkimuksella pyritään löytämään tietoa, jolla on lainalaisesti toistuvia syy- ja seurausyhteyksiä, ovat yliopistot ja tutkijat yhteiskunnalle tärkeitä. Useimmiten on niin, että tutkimustulosten siirtyminen käytännön sovelluksiin vie aikaa, mutta se ei vähennä sitä merkitystä, mikä tieteellisen tutkimuksen ja käytännön kehitystyön keskinäisellä vuorovaikutuksella on. Rakentaahan elinkeinoelämäkin työtään tutkimuksen varaan. Näin ollen yliopisto ei ole, eikä voi olla välinpitämätön sille, mitä ympärillä, mitä omassa maassa ja maailmassa tapahtuu. Tutkijoiden ja tutkimustulosten hyödyntäjien välisellä vuorovaikutuksella on oma merkityksensä, ei vain uuden tiedon tuottamisessa vaan myös tutkijoiden asiantuntemuksen hyödyntämisessä yhteiskunnan eri alueilla. Näitä edellä mainittuja näkökohtia ajatellen voimme tarkastella myös Erkki Kivisen työtä ja persoonaa.
Seminaarissamme esillä olevat esitelmät valottavat osaltaan sitä, millä tavoin Erkki Kivisen työ ja toiminta palveli Helsingin yliopiston tavoitteita ja yhteiskuntamme tarpeita. Esitelmät liikkuvat aiheissa, joihin Erkki Kivisen tutkimustyö on liittynyt ja joissa löytyy kosketuskohtia hänen tutkimustensa tuloksiin. Saamme tietoa siitä, millä tavoin hänen tutkimuksensa niveltyivät tuotannolliseen toimintaan ja millä tavoin ne olivat myös aikaan sidottuja aikakautena, jolloin edessä oli maamme talouselämän suuria kehittämisen haasteita.
Erkki Kivinen syntyi luonnonkauniilla seudulla Pälkjärvellä, nykyisen rajan takaisessa Suomelle kuuluneessa Karjalassa. Omalla kohdallani ensimmäinen Erkki Kivisen tapaaminen tapahtui yliopisto-opintojeni ensimmäisenä lukuvuonna 1946-47. Tämän jälkeen johtivat jatkuvat yhteydet kanssakäymiseen hänen kuolemaansa saakka. Keskusteluissamme vilahti usein Pälkjärven laaja Rillingin suo. En tullut kuitenkaan kysyneeksi, saiko hänen suokiinnostuksensa alkunsa lapsuusvuosien vaikutteista. Tiivis kosketuskohta soihin oli hänellä syntynyt joka tapauksessa viimeistään heti agronomi- ja kandidaattitutkintojen jälkeen hänen aloittaessaan työt Suoviljelysyhdistyksen assistenttina.
Erkki Kivisen työura alkoi siis Suoviljelysyhdistyksessä, jatkui Maatalouden koelaitoksen maatutkimuslaitoksen nuorempana ja vanhempana agrogeologina, edelleen Helsingin yliopiston suotutkimusdosenttina, maanviljelyskemian ja -fysiikan professorina, samalla tiedekunnan dekaanina, edelleen Helsingin yliopiston vararehtorina ja rehtorina. Jo hänen yliopistollinen työuransa kertoo henkilöstä, jonka työtä arvostettiin opetuksen ja tutkimuksen lisäksi myös hallinnollisella saralla. Erkki Kivinen oli myös organisaattori. Tätä taustaa ajatellen on ymmärrettävää, että häntä pyydettiin asiantuntijana mukaan puheenjohtajana tai jäsenenä tieteellisten seurojen, niin yliopiston kuin yliopiston ulkopuolisiinkin organisaatioihin. Kun suotiede oli lähellä Erkki Kivisen kiinnostusta, on tässä yhteydessä syytä mainita monien muiden joukosta erityisesti hänen toimintansa Kansainvälisen turveyhdistyksen IPS:n presidenttinä, Suoviljelysyhdistyksen johtokunnan puheenjohtajana ja Suoseurassa.
Aloittaessani opinnot tiedekunnassa syksyllä 1946 oli edessä tietenkin havainnot opettajista, kuten varmaan on tapana tänäänkin. Olin ajatellut pääaineikseni molempiin tutkintoihin maanviljelyskemian ja -fysiikan. Perusaineiden suoritusten jälkeen tulivat vuoroon myös maanviljelyskemian työt. Opettajista oli liikkeellä tietenkin tarinoita. Etukäteen syntyi käsitys, että Erkki Kivinen oli opettajana hieman kaukainen, vaativa, mutta asiallinen. Aikaa myöten havaitsin hänestä etukäteen muodostuneen kuvan vastaavan todellisuutta. Eräs esimerkiksi kelpaava pieni episodi kohta alkuvaiheessa tuki käsitystäni hyvästä opettajasta. Meitä maanviljelyskemiasta ja -fysiikasta kiinnostuneita oli useita. Keväällä Erkki Kivinen vei meidät tutustumaan maalajeihin maastossa. Olimme liikkeellä pakettiautolla. Puolisen tusinaa meitä oli. Istuimme auton tavaratilassa kahdella vastakkaisilla seinillä olevilla penkeillä. Erkki Kivinen piti omalta osaltaan huolen keskustelusta matkan aikana, mutta joukossamme oli kyllä riittävästi puheliaita opiskelijoitakin. Keskustelu oli vilkasta. Itse ujostelin ja jännitin tilannetta siinä määrin, etten osallistunut keskusteluun lainkaan. Erkki Kivinen oli pannut tämän kuitenkin merkille. Niinpä hän kääntyi ennen pitkään puoleeni, teki minulle pari kysymystä ja laukaisi jännitykseni. Ajattelin mielessäni, että onpa hieno opettaja.
Erkki Kivisen omaksumilla arvoilla on ollut oma merkityksensä ja arvonsa hänelle itselleen. Kun hänen arvomaailmansa on heijastunut niin työssä kuin työelämän ulkopuolisessa sosiaalisessa kanssakäymisessä, hänen arvonsa ovat vaikuttaneet myös kanssaihmisten elämään ja toimintoihin.
Erkki Kivinen oli suuresti arvostamani ihminen. Hän kantoi vastuuta jälkikasvusta niin opettajana, tutkijoiden kouluttajana kuin myös taustalla toimiessaan asiantuntijana, suosittelijana tai päättäjänä, olipa kyse tutkimusapurahojen myöntämisestä tai työelämän muunlaisista kuvioista. Kun otamme huomioon, että opetus- ja tutkimustyön lisäksi hän osallistui vaativilla paikoilla yliopiston hallintoon ja lukuisiin yliopiston ulkopuolisiin luottamustehtäviin, hänen sormensa jälki näkyi ja näkyy yhä yhteiskunnassamme. Hänen tutkimustensa tulokset pitävät tästä huolen minkä lisäksi hänen vaikutuksensa meihin, jotka olemme voineet tehdä työtä ja elää hänen aikanaan ja kanssaan seuraavat meitä koko elämän.
On aiheellista esittää kiitokset tämän Erkki Kivisen 100-vuotisjuhlaseminaarin järjestäjille. Seminaari on kaunis osoitus siitä, että myös jälkipolvi antaa paljon arvoa Erkki Kivisen työlle. Samalla toteutuu arvokkaalla tavalla yliopistollinen traditio kunnioittaa sen piirissä suorittaneen henkilön merkittävää elämäntyötä.