FM Sirpa Rajaniemi (Metsäntutkimuslaitos/Helsinki)
e-mail
Esitys perustuu viime vuonna valmistuneeseen pro gradu -tutkielmaani, jossa tarkastelin metsäojituksen ja ennallistamisen aiheuttamia kasvillisuuden muutoksia neljällä suolla digitaalisilta ilmakuvilta. Työn tarkoituksena oli selvittää ojituksen ja ennallistamisen aiheuttamia muutoksia kasvillisuudessa ja maisemassa. Työssä keskityttiin ennallistamiseen ja arvioitiin ennallistumista suhteessa käytettyihin ennallistamismenetelmiin, suon ravinteisuuteen ja asetettuihin tavoitteisiin. Toisena tutkimusongelmana oli pohtia digitaalisten ilmakuvien käyttöä soiden ennallistamisen seurannassa. Tässä esityksessä aion puhua ennallistamisen tuloksista ja ilmakuvien käytöstä ennallistumisen seurannassa.
Tutkimusalueina oli neljä 1970-luvulla ojitettua ja vuosien 1987-1997 aikana ennallistettua suota: Seitsemisen kansallispuiston Kirkkaanlamminneva ja Koveronneva, Olvassuon luonnonpuiston lounaisreuna sekä Sotkamon Löytösensuo. Soiden ennallistamisessa käytetyt menetelmät vaihtelivat, ja suot olivat olleet luonnontilaisina varsin erilaisia. Tarkastelu tapahtui kolmena eri ajankohtana otetulta ilmakuvalta. Ensimmäinen kuva oli otettu suon vielä ollessa ojittamaton, toinen vuosia ojituksen jälkeen ja kolmas ennallistamisen jälkeen. Kuvien analyysissä käytettiin yhden tutkimusalueen kohdalla visuaalista tulkintaa ja kolmen alueen kohdalla kuvat analysoitiin digitaalisen kuvankäsittelyn keinoin.
Tutkituista neljästä suosta kolmella ennallistuminen oli lähtenyt hyvin käyntiin. Soiden avoimuus oli hakkuiden myötä lisääntynyt, ja esimerkiksi saravaltaisen kasvillisuuden määrä oli lisääntynyt jo muutaman vuoden ennallistumissuksession jälkeen. Tupasvilla runsastui selvästi yhdellä tutkimusalueella. Kahdella alueella koivu oli kuitenkin alkanut vesoa runsaasti. Neljännellä tutkimusalueella, Koveronnevalla, ennallistaminen ei ollut juurikaan aiheuttanut muutoksia kasvillisuudessa, ei ainakaan sellaisia, jotka olisivat tulleet esille ilmakuvilta. Suon ravinteisuus ja käytetyt ennallistamismenetelmät selittivät eroja ennallistumisen onnistuneisuudessa.
Kasvillisuus pystyttiin luokittamaan melko tarkasti, ja kasvillisuuden muutoksen pääpiirteet olivat erotettavissa ilmakuvilta. Digitaalisen kuvankäsittelyn edut tulisivat kuitenkin paremmin esille laajempien tutkimusalueiden kohdalla. Pienten tutkimusalueiden kohdalla myös visuaalinen tulkinta on toimiva menetelmä. Työssä käytettiin aineistona sekä mustavalkokuvia että väärävärikuvia. Väärävärikuvien luokittaminen onnistui odotetusti mustavalkokuvia paremmin, mutta myös muut ilmakuvien ominaisuudet kuten mittakaava, pilvisyys ja "peiliheijastus" vesipinnoilta vaikuttavat luokittumiseen. Tässä työssä ilmakuvat luokitettiin erikseen ja kasvillisuusluokkien pinta-aloja verrattiin muutosten esiin saamiseksi. Muutoksia voitaisiin tarkastella myös muilla menetelmillä.