Suoseuran esitelmäkokous tiistaina 22.10.2002 klo 15.30, Maatalo Jyväskylä

Turpeen merkitys kasvualustana puutarhataloudessa

Puutarhatuotanto lähti kehittymään pikku hiljaa maanviljelyksen sisällä erikoistuneeksi hedelmien, vihannesten ja koristekasvien kasvatukseksi. Linnat, luostarit ja kartanot olivat paikkoja, joissa panostettiin erikoiskasvien kokeiluun ja tuotantoon. Viimeisen sadan vuoden aikana muutokset alalla, varsinkin kasvihuonetuotannossa, ovat olleet suuria. 1900-luvulla puutarhatalous kehittyi nykyaikaiseksi, tehokkaaksi elinkeinoksi, jonka lopputuotteina ovat terveelliset kasvikset, hedelmät ja marjat sekä koristeelliset kukat ja viihtyisyyttä lisäävät viher-ja taimistokasvit. Voimme sanoa, että nykyaikainen puutarhatuotanto koostuu monien tieteenalojen yhteensovittamisesta.

Kauan sitten puutarhan kasvit kasvoivat maassa, in situ. Ajan myötä viljelijät alkoivat käyttää erilaisia altaita ja ruukkuja, joissa tarvittiin aikaisempaa pienempiä määriä kasvualustaa kasvia kohden. 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alkupuolella tehtiin ensimmäisiä kokeita turpeen sekoittamisesta kasvualustoihin. Vuonna 1939 Englannissa kehitettiin ensimmäiset standardoidut ja tarkkaan reseptiin perustuvat turvepohjaiset kasvualustat, joissa oli seosaineina hietaa, hiekkaa ja turvetta. Näitä kasvualustaseoksia alettiin kutsua John Innes - komposteiksi. Noin kymmenen vuotta myöhemmin Saksassa Fruhstorfer kehitti kuuluisan Einheitserde-nimisen multaseoksen, joka koostui turve-saviseoksista. Samaan aikaan amerikkalaiset maaperätieteilijät kehittivät teollisesti valmistettuja puutarhaviljelyn kasvualustoja, joissa käytettiin raaka-aineina turvetta, perliittiä ja vermikuliittiä. Näistä seoksista parhaiten tunnettiin 'Cornell Peat-lite mixes'. Tutkimuksissa voitiin osoittaa, että turpeen osuuden kasvattaminen kasvualustoissa paransi kasvien kasvua edellyttäen, että kalkitus ja lannoitus oli tehty asianmukaisesti. 1950- ja 1960-luvuilla professorit Penningsfeld Saksassa ja Puustjärvi Suomessa tutkivat pelkän turpeen käyttöä kasvualustana ja kehittivät kumpikin tahollaan turpeeseen perustuvia kasvatustekniikoita. Teolliset kasvualustat syrjäyttivät vähitellen tarhureiden itse räätälöimät kasvualustaseokset.

Nykyaikaisen kasvualustan on täytettävä monia vaatimuksia. Ennen kaikkea kasvualustan on vastattava kasvin vaatimuksiin. Paitsi kasvin tarpeisiin kasvualustan on vastattava myös viljelijän asettamiin vaatimuksiin. Ympäristönäkökohdat on nykyisin otettava entistä enemmän huomioon kasvualustojenkin kohdalla.

Kasvuturpeen kokonaistuotanto maailmassa on 35-40 miljoonaa kuutiometriä vuodessa. Suurimmat tuottajamaat tällä hetkellä ovat Kanada, Saksa ja Viro. Suurimmat kasvuturpeen käyttäjät ovat Saksa, Hollanti, USA, Englanti ja Kanada. Turpeen osuus kaikista puutarhatuotannossa käytetyistä kasvualustoista (substrates) Euroopassa on viimeisimpien tilastotietojen valossa 80-90%.

Nykyaikainen kasvihuonetuotanto on tehokasta ja teknisesti pitkälle kehittynyttä. Oleellinen tekijä tässä kehityksessä on ollut ja tulee olemaan kasvin, viljelijän ja ympäristön kannalta paras ja turvallisin kasvualusta. Turve on ollut usean vuosikymmenen ajan ylivoimaisesti eniten käytetty kasvualusta-aines ammattiviljelyssä huolimatta viime vuosien aikana tehdystä laajasta tutkimus- ja kehitystyöstä kierrätysainesten parissa. Tasalaatuisen ja turvallisen turvekasvualustan kehitystyö ja käyttö on mahdollistanut nykyaikaisen menestyvän puutarhatuotannon.