Suoseuran esitelmäkokous tiistaina 28.1.2003 klo 17 Tieteiden talolla Helsingissä

Metsätalouden vesistöhaittojen torjuminen ojitetuista soista muodostettujen puskurivyöhykkeiden avulla

Metsätalouden aiheuttamien vesistöhaittojen vähentäminen on oleellinen osa metsätalouden nykyajan toimintastrategiaa. Soiden ojittaminen on pienentänyt metsäisten valuma-alueiden luontaista puskurikykyä, mutta alustavat kokemukset viittaavat siihen, että menetetty puskuri voidaan palauttaa ennallistamalla strategisessa asemassa oleva metsäojitettu suo tai sen osa.

Tutkimuksen tavoitteena on kvantifioida metsäojitetusta suosta ennallistetun puskurivyöhykkeen kyky pidättää metsätalousalueelta tulevan veden sisältämää typpi- ja fosforikuormaa. Erityisesti pyritään selvittämään biologisen komponentin, kasvillisuuden ja mikrobien, osuus ja merkitys ravinteiden sidonnassa.

Koe tehtiin vuonna 1995 ennallistetulla suolla kalibrointiaika - vertailualue -periaatteella. Kalibrointiajan muodostaa vuosi 1998. Vertailualueen muodostaa ennallistetun suon osa, joka ei saanut syöttöojan kautta annettavaa ravinnelisäystä, mutta on muutoin kehittynyt samalla tavalla kuin tutkimusalue. Typpi- ja fosforipulssi annettiin syöttöojan kautta kasvukauden alun 1999 aikana ja mitoitettiin siten, että tuleva ravinnekuormitus noin satakertaistui. Puskurivyöhykkeen kokonaispidätys selvitettiin pintakasvillisuuden ja mikrobien biomassaan sitoutuvien ravinteiden sekä denitrifikaation kautta kaasumaisessa muodossa poistuneen typen määrän mittauksilla. Suopuskurin toimivuus selvitettiin sekä tulevan ja lähtevän vedenlaadun että maaveden ravinnekonsentraatioiden muutoksen monitoroinnilla puskurin sisällä systemaattisen näytteenottoverkoston avulla.

Vedenlaadun ympärivuotisessa seurannassa ei ole havaittu merkittäviä typen tai fosforin konsentraatioiden nousua suopuskurin läpi virranneessa vedessä. Alustavien tutkimustulosten mukaan ennallistettuun suopuskuriin syötetystä typestä poistuu ensimmäisen kahden vuoden kuluessa typpi- ja fosforipulssista noin 15 % kaasumaisessa muodossa, 15 % pidättyy mikrobibiomassaan ja 70 % pintakasvillisuuteen, eritoten tupasvillan solukoihin. Syötetystä fosforista noin 25 % pidättyy mikrobibiomassaan, 25 % pintakasvillisuuteen ja miltei kaikki jäljellejäävästä 50 % turvematriisiin kahden ensimmäisen vuoden aikana.

Suometsien lannoitusta typpeä ja fosforia sisältävillä lannoitteilla tai päätehakkuita runsaspuustoisissa suometsissä voidaan alustavien tutkimustulosten perusteella pitää ympäristöpoliittisesti hyväksyttävinä metsätaloudellisina toimenpiteinä ainakin olosuhteissa, joissa vesistöjä kuormittavien prosessien ehkäisystä on huolehdittu mahdollisimman tehokkaasti esimerkiksi käyttämällä ennallistettuja soita tai suon osia biofilttereinä.