Rosetta Branch of river Nile is subjected to severe pollutants of domestic, sewage, agri¬cultural and industrial pollution. In this study, the distribution of heavy metals (Al, Ba, Cd, Co, Cr, Cu, Fe, Mn, Ni, Pb and Zn) were measured in surface river water and the bed sediments of Rosetta Branch and the impacts of heavy metals on the water quality were monitored. The heavy metal concentrations in river water and their contents in the bed sediments were studied three times before, during and after winter period (low flow conditions) from August 2007 to April 2008. The heavy metal concentrations in the river sediments were remarkably high, but varied among sampling points, and the concentra¬tions in water were mainly within the permissible limits. The heavy metal contents in bed sediment were highest during closure of winter period. Attention should be paid to mitigate element mobilization from sediments as their effects may become significant during seasons and years of low water flow in the river. Constant monitoring of the Nile river water quality is needed to record any alteration in the quality and mitigate outbreak of health disorders and the detrimental impacts on the aquatic ecosystem.
Key words: River Nile, Nile Delta, Rosetta Branch, surface water, bed sediment, heavy metal, concentration, water quality, pollution
Mohamed M. El Bouraie, Mohamed M. Yehia, Eman A. Motawea, Central Laboratory for Environmental Quality Monitoring (CLEQM),
National Water Research Center (NWRC), Cairo, Egypt, email: mido.chemie@gmail.com
Ahmed A. El Barbary, Department of Chemistry, Tanta University (TU), Tanta, Egypt
Riekkokannat Suomen eteläisissä osissa ovat heikentyneet merkittävästi viime vuosikymmenten aikana. Yhtenä keskeisenä tekijänä tälle on esitetty predaation ja metsästyspaineen ohella varsinkin avosoiden kuivattamista ja metsittymistä, jotka ovat muuttaneet riekkojen elinympäristöjä. Yhtenä syynä riekon vähenemiselle voi olla ravinnon määrän, laadun ja saatavuuden pieneneminen. Suurin osa aiemmista riekkojen ravinnonkäytön ja -valinnan tutkimuksista on tehty Lapissa kupujen sisältöjen perusteella, mutta tietoa eteläisen Suomen riekkojen ravintokäyttäytymisestä on hyvin vähän. Tässä tutkimuksessa tutkittiin riekkojen talviravinnon käyttöä ja valintaa Itä-Suomessa Ilomantsissa ja Joensuun Uimaharjussa. Näillä alueilla elää vielä pieniä riekkopopulaatioita. Tutkimuksessa selvitettiin riekkojen kokonaisravinnonkäyttöä syönnösjälkiä laskemalla. Riekkojen suhteellista ravinnonkäyttöä selvitettiin laskemalla lumijälkiä eri kasvilajien tuntumasta sekä kartoittamalla kasvillisuutta kahdessa eri mittakaavassa. Valintakokeessa riekoille tarjottiin kuutta eri pajulajia sekä hieskoivua. Riekkojen käyttämä ravinto koostui kiiltopajusta (Salix phylicifolia), pohjanpajusta (S. lapponum) ja tuhkapajusta (S. cinerea). Mustuvapajua (S. myrsinifolia) riekot söivät mielellään silloin, kun sitä oli tarjolla. Hieskoivua (Betula pubescens) riekot käyttivät ravintonaan vain vähän. Suhteessa tarjolla olevan ravinnon määrään vaivaiskoivu (Betula nana), mustuvapaju, halava (S. pentandra) ja pohjanpaju olivat halutumpia kuin kiiltopaju, mutta kiiltopaju saattaa kasvutapansa vuoksi tarjota riekoille helpommin saatavaa ravintoa. Valintakokeen mukaan riekot ovat pajulajien suhteen generalisteja. Valintakokeessa olivat mukana pohjanpaju, tuhkapaju, kiiltopaju, mustuvapaju, halava, virpapaju (S. aurita) ja hieskoivu. Virpapajua ja hieskoivua syötiin vähemmän kuin muita mukana olleita kasvilajeja. Valintakokeessa vuosikasvujen kärjet olivat suositumpaa ravintoa kuin silmut. Riekkoja olisi mahdollista ruokkia talven yli, sillä ne oppivat testilajien paikat ja palasivat samoille paikoille syömään uudet testiasetelmat. Riekot tarvitsevat vuoden aikana useita erilaisia elinympäristöjä, jotka ovat riittävän lähellä toisiaan. Eteläiset riekkopopulaatiot tarvitsevat selviytyäkseen sekä avosoita, kangasmetsiä että pajua tarjoavia talvielinympäristöjä. Tulosten perusteella talviravintoa esiintyi tutkimusalueilla riittävästi, eivätkä ravinnon määrä, laatu tai saatavuus rajoittanut riekkojen elinmahdollisuuksia.
Avainsanat: suot, metsäkanalinnut, ravintokäyttäytyminen, pajut, ympäristön muutos
Keywords: mires, peatlands, gallinaceous birds, willows, environmental change
Jenni Miettunen, Itä-Suomen yliopisto, Luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunta, biologian laitos, PL 111, 80101 Joensuu, email: jenni.miettunen@gmail.com
In the next few decades, industrial peat extraction will cease gradually over more than 80,000 hectares of cutaway peatlands in Ireland and alternative land uses will change the landscape of these areas. This study showed that substantial natural regeneration of downy birch (Betula pubescens) can occur on abandoned as well as cutaway peatlands afforested with conifers. Natural seedling birch stands measured in this study had an estimated biomass production of between 3100 and 5800 kg dry matter ha–1 year–1. This corresponded to an annual carbon stock increment estimated at between 1500 and 2900 kg C ha–1. Direct sowing experiments conducted in this study were the first of their kind in Ireland and showed that sowing downy birch and fertilization with P and K could be a possible management option for the after-use of cutaway peatlands. Exposure was the main obstacle to successful germination and artificial shelter led to higher rates of germination and survival of birch seedlings after the first winter. It can be concluded that birch (naturally or artificially established) can be a feature of this future landscape, bringing many attributes: nurse species, biomass, increased woodland cover and biodiversity.
Keywords: Downy birch, biomass, cutaway peatlands, sowing, natural regeneration, fertilization, shelter
F. Renou-Wilson, M. Pöllänen, K. Byrne, D. Wilson and E.P. Farrell, School of Biology and Environmental Science, Agriculture and Food Centre, University College Dublin, Belfield, Dublin 4. Tel: +353 17167725; Fax: +353 17161102; email: Florence.Renou@ucd.ie