Keski-Euroopan kylpylöissä on käytetty turvetta jo yli kahdensadan vuoden ajan reuman sekä muiden tuki- ja liikuntaelinsairauksien, urologisten ja gynekologisten vaivojen ja jopa lapsettomuuden hoitoon. Hoidot on tunnettu paremmin mutakylpyjen ja mutahauteiden/naamioiden nimellä, mutta niissä käytettävä materiaali on lähes aina turvetta. Suomessa turvehoitoja alettiin käyttää ensimmäisten kylpyturvetutkimusten valmistuttua 1990-luvun alusta alkaen. Geologian tutkimuskeskuksessa on tutkittu suomalaisten kylpyturpeeksi soveltuvien turvelajien fysikaalisia ja kemiallisia ominaisuuksia vuodesta 1989 lähtien. Tutkimustulosten perusteella Suomesta löytyy runsaasti hyvälaatuista turvehoitoihin sopivaa turvetta. Tutkimustulosten ja käytön perusteella kylpyturpeelle on pyritty antamaan laatusuositukset, jotka vastaavat kansainvälisiä kylpyturpeen käytön laatuvaatimuksia kriteerejä. Hyvä kylpyturve on pitkälle maatunutta, H7 - H8 von Postin 10-asteikon mukaan, ja turve sisältää humushappoja vähintään 20 % kuivapainosta. Rikkipitoisuus on alle 0,30 % kuivapainosta ja siinä ei ole haitallisia määriä raskasmetalleja. Tässä artikkelissa esitetään tulokset 23 suolta tehdyistä kylpyturvetutkimuksista. Merkittävimmät erot rahka- ja saraturpeiden välillä havaittiin pH-arvoissa, rahkaturpeet ovat happamampia kuin saraturpeet. Myös humushappojen (2%) ja humiinien (5%) määrät olivat hieman korkeampia saraturpeilla.
Avainsanat: Suo, turve, kylpyturve, turvehoidot, maatuneisuus, rahkaturve, saraturve, humushapot
Keywords: balneology, humification, humic acids, fulvic acids, mire, peat, peat type, pH
Riitta Korhonen, erikoistutkija emerita, Tilanhoitajankaari 22 C 55, 00790 Helsinki, e-mail: riittakorhonen3@gmail.com
Turpeen hoitavat vaikutukset ovat olleet tunnettuja jo satojen vuosien ajan Keski-Euroopassa, missä turvekylvyillä ja turvehauteilla on hoidettu reumaa ja muita liikuntaelinsairauksia ja myös gynekologisia ongelmia. Turvesaunominen on eräs suomalainen turvehoitomuoto, mutta sen terveysvaikutuksia ei ole aiemmin tutkittu. Tässä pilottitutkimuksessa selvitettiin turvesaunomisen vaikutuksia naisten vaihdevuosioireisiin. Tutkimukseen osallistui 18 koehenkilöitä, joilla turvesaunomisen vaikutuksia selvitettiin kyselytutkimuksella. Kysely koski kaikkiaan 17 vaihdevuosiin liittyvää oiretta, joiden vaikeusastetta kysyttiin potilailta neliportaisella asteikolla ennen saunomista sekä päivän, viikon ja viiden viikon kuluttua saunomisen jälkeen. Tulokset osoittivat, että vaihdevuosioireet, kuten kuumat aallot, yöhikoilu, sydänoireet, nukkumisvaikeudet ja ärtyneisyys vähenivät merkitsevästi turvesaunomisen jälkeen. Myös muut oireet kuten virtsavaivat sekä lihas- ja nivelkivut vähenivät. Turvesaunaa voidaan pitää tehokkaana itsehoitomuotona naisten vaihdevuosioireiden väliaikaiseksi lievittämiseksi.
Avainsanat: hoitoturve, kuumat aallot, sydänoireet, unettomuus, ärtyneisyys, lihas- ja nivelkivut
Keywords: balneology, hot flushes, heart discomfort, sleep problems and irritability, urinary problems, joint and muscular discomfort
Leena Larva, naistentautien erikoislääkäri, Ainoklinikat Oy, Toijalantie 286, 37850 Metsäkansa, email: leena-larva@ainoklinikat.fi
Riitta Korhonen, erikoistutkija emerita, Tilanhoitajankaari 22 C 55, 00790 Helsinki
Metsäkeskusten kunnostusojitushankkeiden metsikkökuvioista muodostettiin satunnai¬sesti yhdistäen kolme 35–50 hehtaarin suunnittelualuetta, joiden avulla tarkasteltiin ns. kerralla kuntoon -menettelyn mukaisten (toteutetaan kunnostusojituksen lisäksi kaikki tarpeelliset metsänhoitotoimet yhdellä kerralla koko suoalueelle) ja toisaalta metsänhoi¬tosuosituksia kuvioittain mukailevien metsänkäsittelyjen tuotos- ja talousvaikutuksia. Pääasiassa karuhkoja rämeitä edustavien alueiden puustojen kehitykset simuloitiin kunnostusojituksen ajankohdasta päätehakkuuseen saakka. Erityishuomiota kiinnitettiin alueisiin sisältyvien vähäpuustoisten kuvioiden ensiharvennusten voimakkuuteen sekä harvennusten ajoittumiseen suhteessa kunnostusojitukseen. Harvennusten myöhentä¬minen sekä vähäpuustoisilla että muilla ns. normaalipuustoisilla kuvioilla paransi koko suunnittelualueen pitkän aikavälin taloustulosta jonkin verran, mutta vähäpuustoisten kuvioiden käsittelyajankohdan vaikutus oli selvästi suurempi. Harvennuksia myöhen¬tämällä myös ensiharvennusten ainespuukertymä kasvoi. Jos vähäpuustoiset kuviot kuitenkin harvennettiin kunnostusojitusvaiheessa ja samaan aikaan normaalipuustoisten kuvioiden kanssa, paras tulos saavutettiin suhteellisen voimakkailla harvennuksilla. Vähäpuustoisten kuvioiden jättäminen kokonaan harventamatta johti heikoimpaan aluetason taloustulokseen. Metsänkasvatuksen pidemmän aikavälin kannattavuutta voitaisiin käytännössä parantaa rajaamalla kunnostusojitusalueen vähäpuustoiset kuviot omiksi käsittelylohkoikseen ja siirtämällä niiden harvennukset toteutettaviksi vasta alueen seuraavalla hakkuukierrolla.
Avainsanat: harvennus, kunnostusojitus, metsänhoito, ojitetut suot, simulointi
Key words: ditch network maintenance, drained peatlands, silviculture, simulation
Soili Kojola, Timo Penttilä, Metsäntutkimuslaitos, Etelä-Suomen alueyksikkö, PL 18, 01301 Vantaa, Puh./Tel. 029 532 2111, Fax: 029-532 2103, email: soili.kojola@metla.fi
Tässä kokeellisessa tutkimuksessa selvitettiin kuormatraktorin kuormauksen ja kuormaimella keventämisen vaikutusta pyörien painon jakaumiin punnitsemalla koneet ennen koetta ja sen jälkeen. Mittaustuloksista laskettiin kuormaimen taakan vaikutuspotentiaali, joka kuvaa kuormatraktorin pyörän painon muutoksen vaihtelua, kun eripainoisia taakkoja siirretään etuviistosta takaviistoon. Kuormaimen taakan vaikutuspotentiaali oli suurin 6-pyöräisen Valmet 840S-2 kuormatraktorin etupyöriin (2–24 %). Tulosten perusteella kuormatraktorin etupyörien keventäminen on mahdollista kuormaimen avulla, jos kuormain on takaviistossa 45º kulmassa. Tässä asennossa kuormain ja taakka vähensivät (keventäminen) kuormaimen vastakkaisen puolen etupyörien painoa 0–8 %. Keventäminen vähensi takapyörien painoa 19–38 %. Kahdeksanpyöräisellä Valmet 840S-2 kuormatraktorilla ”keventäminen” lisäsi etupyörien painoa 6–9 % ja vähensi takapyörien painoa 13–32 %. Yleisen käsityksen mukaan kuormatraktori on kuormattava tasaisesti asettamalla puuntyvet vuorotellen eteenpäin ja taaksepäin, jotta kuormatraktorin kuorma olisi hyvä. Tämän kokeen tulokset osoittivat, että kuormatraktori on kuormattava tyvet taaksepäin, jos tavoitteena on vähentää etupyörillä kyntämistä. Tutkimuksen perusteella kuormaimella voi vaikuttaa kuormatraktorin massan jakautumiseen pyörille. Siksi kuormatraktorin kuljettajan tilannereaktiot ja kuormaimen käyttö voivat vähentää raiteen muodostumista sulan turvemaan ajotilanteissa.
Avainsanat: ajoura, kuormain, kuormatraktori, puunkorjuu, raiteistuminen, suo
Key words: track, forwarder, forwarder loading, timber harvesting, peatland
Teijo Palander, Timo Punttila, Itä-Suomen yliopisto, Metsätieteiden osasto, PL 111, 80101 Joensuu, email: teijo.s.palander@uef.fi
Arto Karinemi, Metsäteho Oy, PL 101, Snellmaninkatu 13, 00171 Helsinki
Data on greenhouse gas (GHG) exchange between water surfaces and the atmosphere above tropical peatland drainage canals are lacking in the literature. We quantified diffusion fluxes of CO2, CH4 and N2O between the water surface and the atmosphere for two typical reclaimed peatland sites. One site was an industrial pulp wood plantation in the Kampar Peninsula (Sumatra) and the other was an abandoned peatland area in Kalimantan (Borneo). Drainage canal fluxes were measured by using floating closed chambers during both the wet and dry seasons. Fluxes at the sites were determined across a range of conditions that were created by varying land use histories, and also by canal biotic environment and hydrological features. Gas fluxes in the canal systems were influenced by their respective surrounding peatland areas, the season, and canal management. Fluxes of all three gases were higher at the more recently reclaimed settled (undisturbed) canals of the Kampar site in comparison to the Kalimantan site. In general, the mean flux from the canals ranged from 9–16, 0.1–1.1 and 0–0.003 g m–2 d–1 for CO2, CH4 and N2O, respectively. A cumulative equivalent annual emission of these three GHGs from canals was nearly three times higher at the Kampar site (13.8 kg CO2 e m–2 y–1) than that at the Kalimantan site (4.8 kg CO2 e m–2 y–1). Mean fluxes of the three gases and the cumulative annual emission at the Kampar site were higher in the settled canals in comparison to the disturbed canals when both dry and wet season fluxes were calculated. The fluxes of CH4 and N2O especially decreased when canals had been recently cleaned (i.e. were in disturbed condition). In terms of their relative global warming potentials (GWP), CO2 was the most important of the three GHG’s both at the Kalimantan site settled canal (69% of the fluxes were attributed to CO2) and at the disturbed canals at the Kampar (82%) site, whereas CH4 dominated in settled canals at the Kampar site at 61% contribution to the total annual emission. CH4 contributed 31% to the total cumulative equivalent annual emission at the Kalimantan settled canal. N2O had only a minor role (0–2% of the cumulative fluxes) at the sites. On a unit area basis, GHG emissions from the drainage canals formed were generally higher emission sources in comparison to the surrounding peatland, and proportional contributions from the three GHG species to the total were more diverse in canals than on land.
Key words: tropical peat, drainage canal, CO2, CH4, N2O, surface diffusion
Jyrki Jauhiainen, Department of Forest Sciences, University of Helsinki, P.O. Box 27, 00014 University of Helsinki, Finland, e-mail: jyrki.jauhiainen@helsinki.fi
Hanna Silvennoinen, Norwegian University of Life Sciences, Department of Plant and Environmental Sciences, Fougnerbakken 3, 1432 Aas, Norway.
Tutkimuksessa selvitettiin pohjaveden syvyyden spatiaaliseen vaihteluun vaikuttavia tekijöitä puustoisella ojitetulla turvekankaalla viiden kasvukauden ajan Pohjois-Suomessa. Tutkimusaineisto kerättiin Rovaniemellä sijaitsevalta Sattasuon pieneltä keinotekoiselta valuma-alueelta (0,53 ha), joka oli muodostettu eristämällä alue ympäristöstään kaksinkertaisella ojituksella. Valuma-alueen puusto oli hoidettua nuorta kasvatusmetsää, jonka pääpuulajina oli mänty ja puuston keskitilavuus oli 93 m3 ha-1. Kasvupaikkatyypiltään alue oli puolukkaturvekangasta. Alueella seurattiin vedenpinnan syvyyttä 50 pohjavesiputkesta viikoittain viiden kasvukauden ajan vuosina 2006–2010. Vedenpinnan syvyyden vaihtelua eri mittauskerroilla selitettiin pohjavesiputken etäisyydellä lähimpään ojaan, puuston määrällä putken ympärillä (ts. puuston vedenkäytöllä) sekä maanpinnan korkeusvaihtelulla. Aineisto käsiteltiin lineaarisella regressioanalyysillä, jossa selittävillä tekijöillä kuvattiin vedenpinnan syvyyttä pohjavesiputkissa kullakin mittaushetkellä. Tulokset osoittivat, että etenkin kasvukauden alussa vedenpinnan syvyyttä suovaluma-alueen sisällä selittävät voimakkaimmin etäisyys lähimpään ojaan sekä maanpinnan topografia. Puuston määrä (pohjapinta-ala 2 m:n etäisyydellä mittauspisteestä) selitti vedenpinnan syvyyden vaihtelua loppukesällä keskimääräistä kuivempina vuosina. Vedenpinnan syvyys lisääntyi keskimäärin 1 cm:llä, kun puuston pohjapinta-ala kasvoi 4,7 m2 ha–1 (mitattuna 2 m säteellä pohjavesiputkesta) tai kun pohjavesiputken etäisyys ojaan pieneni metrillä. Tulokset vahvistavat aiempaa käsitystä, että pohjoisissa olosuhteissa ojilla on tärkeä merkitys vettä poisjohtavina rakenteina ja puuston määrän tulisi olla suurempi kuin Sattasuon puuston määrä, jotta kuivatustilan ylläpitäminen voisi perustua pelkkään puuston vedenkäyttöön.
Avainsanat: Hydrologia, mäntypuusto, ojitus, suometsä, vedenpinta
Keywords: Hydrology, Scots pine stand, drainage, water table level
Kersti Haahti, Harri Koivusalo, Department of Civil and Environmental Engineering, Aalto University School of Engineering, P.O. Box 15200, FI-00076 Aalto, Finland, e-mail: kersti.haahti@aalto.fi, tel. +358 41 547 5607
Hannu Hökkä, Metsäntutkimuslaitos (The Finnish Forest Research Institute), P.O. Box 16, FI-96301 Rovaniemi, Finland
Mika Nieminen, Sakari Sarkkola , Metsäntutkimuslaitos (The Finnish Forest Research Institute), P.O. Box 18, FI-01301 Vantaa, Finland