Suoseuran 60-vuotisjuhlaseminaari 23.10.2009 Säätytalolla

Soidensuojelu Suomessa

luonnonsuojelupäällikkö Eero Kaakinen
Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus

Suot eivät aluksi kuuluneet Suomen luonnonsuojelun painopisteisiin. Vasta 1960-luvulla suojelutarpeeseen havahduttiin, kun metsäojituksen tehostumisen jälki alkoi näkyä suoluonnossa. 1970-luku oli kilpajuoksua soidensuojelun ja soita muuttavien käyttömuotojen välillä. Tällöin valmisteltiin ensimmäiset valtakunnalliset suojeluohjelmat, ja suot saivatkin oman ohjelmansa valtioneuvoston vahvistettua soidensuojelun perusohjelman kahdessa osassa vuosina 1979 ja 1981.

Suojeluohjelman toteuttamisvoimavarat karttuivat vähitellen, mutta vasta vuonna 1996 valtioneuvosto vakautti toiminnan päättämänsä rahoitusohjelman myötä. Soita on saatu suojelun piiriin myös muun muassa kansallis- ja luonnonpuistojen, vanhojen metsien ja erämaiden suojelun, Natura-verkoston sekä seutu- ja sittemmin maakuntakaavojen kautta. Tehostunut ympäristölainsäädäntö on myös osaltaan tukenut suoluonnon turvaamista.

Vaikka paljon on tehty, tavoitteita on edelleen kosolti. Suomen suoluontoa on muutettu rajusti viime vuosikymmeninä. Soiden luontotyyppien uhanalaisuus osoittautui odotettuakin vakavammaksi viime vuonna julkistetussa raportissa. Laajempien suokokonaisuuksien luonnontilaa uhkaavat tätä nykyä vain turvetuotantohankkeet. Metsätaloudella on edelleen vaikutusta suoluonnon yksipuolistumiseen eritoten kunnostusojitushankkeiden yhteydessä. Pohjaveden otto, vesirakentaminen ja jopa maastoliikenne kuuluvat paikallisesti suoluonnon uhkiin. Ilmastonmuutoksen ensi vaikutukset kohdistuvat palsasoihin, joilla palsojen routasydän uhannee sulaa tulevina vuosikymmeninä.

Soiden suojelu ja kestävä käyttö tarvitsevat aiempaa laajempaa tukea ja näkökulmaa. Maa- ja metsätalousministeriön johdolla valmistellaan paraikaa valtakunnallista soiden ja turvemaiden strategiaa. Ilmastonmuutos tuo mukaan uutta katsantoa: soita on vaalittava aiempaa pontevammin luonnon hiilivarastoina ja -nieluina. Tämä liittyy yleistyvään ekosysteemipalvelunäkökulmaan. Soilla on ilmastopalvelujensa ohella huomattavaa merkitystä muun muassa hydrologisten olojen säätelijänä. Toimivat suoekosysteemit takaavat näiden palvelujen säilymistä. Sopivia kohteita ennallistamalla voidaan palauttaa suoekosysteemien toimivuutta. Kaikki tämä lisää soidensuojelun tärkeyden ymmärrystä.