Suoseuran esitelmäkokous tiistaina 18.11.2008 klo 14 Metlan toimitiloissa Tikkurilassa

Uhanalaisuuden arviointiprosessi – esimerkkinä aitokorvet

Kaisu Aapala
Suomen ympäristökeskus, Luontoyksikkö, Helsinki

Luontotyyppien uhanalaisuuden arviointi perustuu kahteen kriteeriin: määrän muutokseen ja laadun muutokseen. Arvioinnissa tarkasteltiin määrän ja/tai laadun muutosta viimeisen 50 vuoden aikana, todennäköistä muutosta lähitulevaisuudessa sekä varhaista (ennen 1950-lukua tapahtunutta) taantumista. Luontotyypin yleisyyden perusteella arviota voitiin lieventää tai harvinaisuuden perusteella korottaa.

Aitokorpien tyyppiryhmän (sisältää mustikka-, metsäkorte-, puolukka- ja muurainkorvet) uhanalaisuuden arviointi perustui sekä määrän että laadun muutoksen tarkasteluun. Ojittamattomien aitokorpien määrän muutoksen perusteena 1950-luvulta nykypäivään käytettiin vertailua VMI3:n (Raitasuo 1976) ja VMI9:n välillä (Saarinen 2006). Vertailun tukena käytettiin tutkimustuloksia ojitusosuuksista (Eurola ym. 1991, Paasovaara 1990), VMI9:n tietoja (ojitusosuudet; Saarinen 2006) sekä asiantuntija-arvioita. Ennen 1950-lukua tapahtuneiden määrän muutosten arvioinnissa tukeuduttiin mm. Keltikankaan ym. (1986) tutkimukseen. Ojittamattomien aitokorpien laadun muutoksen arvioinnissa kiinnitettiin huomiota erityisesti puuston rakenteeseen.

Aitokorvet arvioitiin koko maassa ja Etelä-Suomessa vaarantuneiksi ja Pohjois-Suomessa silmälläpidettäviksi.

Ojittamattomien aitokorpien määrän arvioitiin vähentyneen selvästi viimeisen 50 vuoden aikana. Etelä-Suomessa vähenemä on ollut 60-79 %, koko maassa 50-70 % ja Pohjois-Suomessa 20-49 %. Merkittävin vähenemisen syy on ollut ojitus metsätalouden tarpeisiin. Uudisojitus on selvästi hidastunut viimeisten vuosien aikana, mutta jonkin verran aitokorpia todennäköisesti tulee vielä häviämään mm. metsätaloustoiminnan ja rakentamisen myötä. Aitokorvista vain puolukkakorpia voi kuulua metsälain tarkoittamiin erityisen tärkeisiin elinympäristöihin 'vähäpuustoiset suot'. Määrän vähenemisen arvioitiin hidastuneen niin paljon, että uhanalaisuutta lievennettiin tällä perusteella. Aitokorvet ovat metsäojitustoiminnan alusta lähtien olleet suosittuja ja taloudellisesti kannattavia ojituskohteita. Niitä raivattiin jo varhain myös viljelykseen, joskin vähemmän kuin reheviä korpia. Aitokorpien määrässä arvioitiinkin tapahtuneen Etelä-Suomessa huomattava väheneminen jo ennen 1950-lukua. Pohjois-Suomen aitokorpien määrän ei arvioitu vähentyneen merkittävästi ennen 1950-lukua.

Ojittamattomissa aitokorvissa hakkuut ja muut metsänhoitotoimet heikentävät elinympäristön laatua. Puuston rakenteellinen monimuotoisuus vähenee (mm. puuston ikä- ja kokorakenne tasoittuu). Myös lahopuun ja lehtipuun määrä vähenee. Ojittamattomien aitokorpien laadun arvioitiin heikentyneen jonkin verran viimeisen 50 vuoden aikana Etelä-Suomessa ja koko maassa. Pohjois-Suomessa ojittamattomien aitokorpien laadun ei arvioitu heikentyneen merkittävästi. Ojittamattomien aitokorpien laadun heikentymisen ei arvioida hidastuneen lähimenneisyydessä tai hidastuvan lähitulevaisuudessa, sillä ne ovat normaalissa talouskäytössä. Ojittamattomien aitokorpien laadun ei arvioitu heikentyneen merkittävästi ennen 1950-lukua.

Aitokorvet ovat kangaskorpien jälkeen yleisimpiä korpityyppejä ja niiden uhanalaisuutta lievennettiin yleisyyden perusteella Etelä-Suomessa ja koko maassa.

Viitteitä:

Eurola, S., Aapala, K., Kokko, A. & Nironen, M. 1991. Mire type statistics in the bog and southern aapa mire areas of Finland (60-66 N). Annales Botanici Fennici 28(1): 15–36.

Keltikangas, M., Laine, J., Puttonen, P. & Seppälä, K. 1986. Vuosina 1930-1978 metsäojitetut suot: ojitusalueiden inventoinnin tuloksia. Acta Forestalia Fennica 193: 1–94.

Paasovaara, P. 1990. Kuusamon suot. Oulun yliopisto, kasvitieteen laitos. Lisensiaattitutkielma. 140 s.

Raitasuo , K. 1976. Valtakunnan metsien III inventoinnin tulosten mukaiset luonnontilaisten suotyyppien pinta-alat, ha. Linja-arvioaineiston mukaan laskenut Kalevi Raitasuo. Maa- ja metsätalousministeriön soidensuojelutyöryhmän (1976-80) käytössä ollut tausta-aineisto. Ympäristöministeriön suoarkisto.

Saarinen, P. 2006. VMI-suotaulukot. Luontotyyppien uhanalaisuuden arviointihankkeen suoryhmä, Suomen ympäristökeskus, Luontoyksikkö. Julkaisematon raportti. 211 s.