Noora Huotari
Metsäntutkimuslaitos
Muhoksen toimintayksikkö
Kirkkosaarentie 7
91500 Muhos
puh. 010 211 3768
sähköposti
Turvetuotanto hävittää suon alkuperäisen kasviyhteisön ja jäljelle jäävä suopohja on aluksi täysin paljas ja vailla maaperän siemenpankkia. Tuotannosta poistuneen alueen ottaminen muuhun käyttöön mahdollisimman nopeasti tuotannon päätyttyä on ympäristönhoidollisesti tärkeää, sillä ilman mitään toimenpiteitä suopohja kuormittaa vesistöjä. Tuotantoalueen uusiokäytöstä vastaa pääsääntöisesti maanomistaja, mutta nopea kasvittuminen on tärkeää myös turpeen tuottajille, sillä tuottaja on vastuussa alueen vesiensuojelusta, kunnes tuotannosta aiheutuva kuormitus loppuu.
Pintakasvillisuuden nopealla muodostumisella turpeennoston loppumisen jälkeen on suuri merkitys paitsi ravinteiden huuhtoutumisen myös suopohjan eroosion vähentäjänä. Turpeennostosta vapautuneen suopohjan luontaisen kasvittumisen on kuitenkin havaittu olevan hidasta ja laikuittaista, sillä kasvualustana olevan turvekerroksen paksuus ja kosteus vaihtelevat voimakkaasti ja myös mineraaliravinteista voi olla puutetta. Aiempien tutkimusten mukaan kymmenenkään vuotta ei ole aina ollut riittävän pitkä aika kattavan kasvipeitteen muodostumiselle, mutta tutkimustieto kasvillisuuden alkukehitystä nopeuttavista toimenpiteistä ja lannoitusvaihtoehdoista on vielä vähäistä.
Nykyisen energiantuotannon sivutuotteena arvioidaan suurissa voimaloissa syntyvän vuosittain satoja tonneja puu- ja turvetuhkaa sekä näiden sekoitusta. Kioton sopimuksen myötä lisääntyvä bioenergian tarve tulee lisäämään energialaitoksissa syntyvän tuhkan määrää edelleen. Vaikka tuhkaa käytetään jonkin verran suometsien lannoituksessa, suurin osa päätyy edelleen kaatopaikoille ja teollisuuden läjitysalueille. Ympäristömääräysten kiristyessä ja kaatopaikkamaksujen noustessa tuhkasta on muodostumassa jäteongelma.
Tässä tutkimuksessa selvitettiin erityisesti tuhkalannoitteiden vaikutusta suopohjan kasvittumiseen. Tutkimus on osa vuosina 2000-2005 toteutettua Vapo Oy:n ja Metsäntutkimuslaitoksen yhteistä ”Metsähiisi”-tutkimushanketta, jota myös Tekes on rahoittanut. Jo viiden ensimmäisen kasvukauden tulokset lannoitteiden vaikutuksesta kasviyhdyskunnan syntyyn ja alkukehitykseen ovat olleet rohkaisevia. Tuhkalannoitteet nopeuttivat pintakasvillisuuden muodostumista ja lisäsivät lajiston määrää turvesuopohjalla vielä enemmän kuin kaupallinen PK-lannoite. Erityisesti tulivat esiin pohjakerroksen sammallajit, joiden muutoksia ei ole aiemmin tutkittu. Niiden peittävyydellä voi olla kuitenkin ratkaiseva merkitys, kun suopohjan hienoaineksen kulkeutumista pyritään vähentämään mahdollisimman nopeasti. Lisäksi paljaalle turvepinnalle muodostuva kasvipeite estää veden haihtumista ja auttaa näin ollen tasapainottamaan suopohjille tyypillistä turpeen kosteuspitoisuuden suurta vaihtelua. Samalla pintakasvillisuus edistää myös puun taimien kasvua muodostamalla orgaanista ainesta ja näin pitämällä yllä maan ravinteisuutta. Metsittämisellä pyritään ensisijaisesti puubiomassan tuotantoon ja hiilen sidontaan, mutta tutkimuksessa saatujen alustavien tulosten mukaan pintakasvillisuus saattaa sukkession alkuvaiheessa toimia jopa merkittävämpänä hiilensitojana kuin puun taimet.