Sinikka Jauhiainen
Helsingin yliopisto
puh. 040 7367709
e-mail
Suot sellaisina kuin me ne näemme ovat vain suon pintaa. Pintakasvillisuuden alla on tuhansien vuosien luonnonarkisto, johon on kerrostunut aikansa kasvi- ja eliölajisto. Vanhimpiin soihimme on arkistoituneena n. 10 000 vuoden suon kehityshistoria, sillä pian mannerjäätikön vetäydyttyä jään alta paljastuneelle maalle, kosteisiin painanteisiin ja veden viipymäpaikoille kehittyi kosteutta sietävää kasvillisuutta. Kasvillisuuden uusiutuessa uusi kasvi- ja eliösukupolvi kasvoi edeltäjiensä päälle ja osittain hajonnut orgaaninen aines kerrostui jopa metrejä paksuksi turpeeksi.
Happi on elinehto eläville organismeille suon pintaosissa, kun taas syvempien kerrosten hapettomuus on elinehto kerrostuneille kasvi- ja eliöjäänteille, fossiileille. Vedenkyllästämässä, happamassa turpeessa fossiilit säilyvät erinomaisesti.
Fossiililajiston perusteella yhdessä radiohiiliajoitusten kanssa voidaan selvittää menneiden vuosituhansien suokehitystä. Kasvijäänteet ja eliöfossiilit kuvastavat kyseisellä paikalla elänyttä lajistoa. Suon siitepölylajisto on saannut täydennystä myös suota ympäröivästä kasvillisuudesta. Suon paleoekologista kuvaa voidaan tarkentaa turpeen fysikaalisten ja kemiallisten ominaisuuksien määrittämisellä.