Suoseuran esitelmäkokous tiistaina 26.11.2002 klo 17 Tieteiden talolla Helsingissä

Suosammalten nykytila Suomessa. Esitellään uusi kirja: Suomen sammalet - levinneisyys, ekologia, uhanalaisuus

FK Kimmo Syrjänen, vanhempi tutkija
Luontoyksikkö
Suomen ympäristökeskus, asiantuntijaosasto
PL 140, 00251, Helsinki
puh. (09) 40300746
gsm 040 5835747
e-mail

Suomessa esiintyy 661 lehtisammalta, 219 maksasammalta ja 2 sarvisammalta. Suomen sammalet -levinneisyys, ekologia, uhanalaisuus esittelee näiden lajien levinneisyyden ja kannan kehityksen Suomessa. Lisäksi julkaisussa on runsaasti tietoa sammalten kasvupaikkaekologiasta. Lehtisammalista 104 lajia kasvaa ensisijaisesti soilla (16 % kokonaislajistosta ). Eniten soiden lehtisammalia (43%) kasvaa ravinteisilla soilla, kuten letoilla ja rehevillä nevoilla. Karujen nevojen ja rämeiden lajien osuus on 36 % ja korvissa viihtyy 21 % suolajeista. Uhanalaisten lajien osuus erityyppisillä soilla vaihtelee suuresti. Ravinteisten soiden lehtisammalista (45 kpl) 31 % on uhanalaisia tai silmälläpidettäviä, korpien lajeista 21 %, mutta karumpien soiden lajeista vain 3 %. Suoympäristöissä esiintyy 26 maksasammallajia (12 % kokonaislajimäärästä). Maksasammalista karuilla nevoilla ja rämeillä viihtyy 46 % lajeista, ravinteisilla soilla (lähinnä letoilla) 42 % ja korvissa 12 % lajeista. Letoilla viihtyvästä 11 maksasammalesta kuusi on uhanalaisia tai silmälläpidettäviä, korpien lajeista kaksi kolmesta, mutta karumpien soiden tusinasta lajista vain kaksi on uhanalaisia tai silmälläpidettäviä. Suomen kansallisten vastuulajien listalla on 15 soilla kasvavaa lehtisammalta ja kaksi maksasammalta. Luonnonsuojeluasetuksen erityisesti suojeltavissa sammalissa on neljä soiden lehtisammalta ja yksi maksasammal.

Suosammalista kansainvälisen suojelun piirissä ovat luontodirektiivin liitteen II lajit, joihin kuuluvat erittäin uhanalaiset (EN) isonuijasammal (Meesia longiseta) ja lapinsirppisammal (Hamatocaulis lapponicus) sekä vaarantunut (VU) kiiltosirppisammal (Hamatocaulis vernicosus). Ainoa suomessa kasvava koko maailman uhanalaislistalla esiintyvä sammal, äärimmäisen uhanalainen (CR) etelänkaulussammal (Jamesoniella autumnalis), on ravinteisten soiden maksasammal. Luontodirektiivin liitteessä V on lisäksi mainittu kaikki rahkasammalet (Sphagnum spp.) lajeina, joiden taloudellinen hyödyntäminen voi vaatia sääntelyä.

Varsinkin eteläisessä Suomessa ja osassa Pohjanmaata suoluonto on kokenut kovia kaikkien suotyyppien osalta. Aapasuoalueella etenkin ravinteiset suot ovat olleet hyödyntämisen kohteena. Koko maassa elinvoimaisista lehtisammalista 24 lajia on alueellisesti uhanalaisia maan jossain osassa. Soiden elinvoimaisista maksasammalista on alueellisesti uhanalaisia 5 lajia. Soilla kasvavista elinvoimaisista lehti- ja maksasammalissa runsas kolmannes on joko alueellisesti uhanalaisia tai arvokkaiden suoympäristöjen ilmentäjälajeja. Etelä-Suomessa monet meso-oligotrofisten suoympäristöjenkin lajit ovat jo uhanalaisia. Näitä ovat esim. kultasirppisammal (Loeskypnum badium) ja punasirppisammal (Warnstorfia sarmentosa). Tavanomaisia lettolajeja kuten kultasammalta (Tomentypnum nitens) ja rassisammalta (Paludella squarrosa) voidaan pitää luonnoltaan arvokkaiden suokohteiden ilmentäjinä laajalti Etelä- ja Keski-Suomessa. Elinvoimaisia sammallajeja on suhteellisesti eniten ombrotrofisen suoluonnon piirissä.