Suoseuran esitelmäkokous tiistaina 23.11.2004 klo 17 Tieteiden talolla Helsingissä

Typpilaskeuma ja hiilen lisääntynyt varastoituminen Itä-Kanadan soilla

Työssä tutkittiin nykyinen ja pitkänajan hiilen (C) varastoituminen 23:lla ombrotrofisella suolla Itä-Kanadassa, jossa keskimääräinen typen (N) märkälaskeuman vaihteluväli vuosina 1990-1996 oli 0.3 to 0.8 g N m^-2 yr^-1. Turpeen ajoitusmenetelminä käytettiin ²¹⁰Pb- and ¹⁴C-ajoituksia. Hiilen keskimääräiseksi nykykertymäksi (RERCA) viimeisimmän 150 vuoden aikana saatiin 73 ± 17 (SD) g C m^-2 yr^-1, vaihteluvälin ollessa 40-117 g C m^-2 yr^-1. Mätäs- (78 g C m^-2 yr^-1) ja kuljupintojen (65 g C m^-2 yr^-1) hiilikertymien välillä todettiin merkittäviä eroja. Viimeisimmän 50 vuoden aikana todettiin kohonneita RERCA-arvoja korkeimman typpilaskeuman alueella sekä mätäs- että kuljupinnoilla. Kohonnut RERCA osoittautui sekä typpilaskeuman että ilmasto-olojen (degree-days above +5°C) yhteisvaikutuksen tulokseksi. Pelkästään hiilen varastoitumisen ja N-laskeuman välillä oli myös tilastollisesti merkittävä positiivinen riippuvuussuhde sekä mätäs- että kuljupinnoilla. Nykyinen typen varastoituminen oli myös merkittävästi intensiivisempää korkean N-laskeuman alueella. Mättäiden ja kuljujen maanpäällinen kasvillisuusbiomassa ei eronnut merkittävästi eri typpilaskeumavyöhykkeiden välillä, eikä biomassan kokonaismäärällä ja/tai sen jakaumalla voitu selittää kohonneita hiili- ja typpikertymiä. Korkean typpilaskeuman alueelle tyypillistä oli kuitenkin huomattavasti korkeammat putkilokasvien lehtibiomassat. Hiilen keskimääräinen pitkänajan varastointinopeus (LORCA) 15:lla tutkimussuolla oli 19 ± 8 (SD) g C m^-2 yr^-1, samaa luokkaa kuin esim. Suomen ja Siperian boreaalisen vyöhykkeen soilla. LORCA:n riippuvuutta suon iästä, leveysasteesta ja/tai mantereisuudesta ei tutkimuksessa havaittu.