Liisa Ukonmaanaho ja Tiina Nieminen
Metsäntutkimuslaitos / Finnish Forest Research Institute
Vantaan tutkimuskeskus / Vantaa Research Centre
P.O.Box 18 (Jokiniemenkuja 1)
FIN-01301 Vantaa, Finland
Tel.: +358-10-211 2491
Fax.: +358-10-211
e-mail liisa.ukonmaanaho@metla.fi
Ilmaperäisten raskasmetallien kertymistä kohosoiden pintaturpeeseen selvitettiin neljällä paikkakunnalla Suomessa. Kohosoille on ominaista, että ne saavat vetensä ja ravinteensa ainoastaan sateen ja laskeuman mukana, minkä vuoksi niistä saadaan tietoa myös ilmansaasteiden kertymisestä.
Tutkimuksen tausta-alueeksi valittiin Pohjois-Karjalassa sijaitseva Hietajärven koealue (Patvinsuon kansallispuisto), jonka läheisyydessä ei ole huomattavia päästölähteitä, myöskään maanviljelyksen, metsänhoitotoimenpiteiden tai liikenteen kautta tulevat päästöt eivät ole merkittäviä. Alue kuuluu mm. kansainvaliseen Integrated monitoring sekä ICP-Forest-ohjelmiin. Ns. saastuneiksi alueiksi valittiin Harjavallan Cu-Ni sulatosta noin 6 km koilliseen sijaitseva Pyhäsuo, Outokummun jo 1980-luvun lopussa lopettaneesta kuparikaivoksesta noin 7 km lounaaseen sijaitseva Viurusuo, sekä Alkkian Tunkiosalonneva, joka sijaitsee Parkanosta noin 30 km luoteeseen. Alkkian alueella ei ole varsinaisia päästölähteitä, mutta alueelle on tehty 1960-luvun alussa kuparikäsittely. Kaikilta alueilta otettiin kaksi 1 metrin (15 cm x 15 cm) syvyistä turvepatsasta. Ainepitoisuudet määritettiin XRF-menetelmällä 1 ja 5 cm paksuisista viipaleista. Lisäksi turpeen ikä määritettiin 210Pb –menetelmällä kaikista turvepatsaista lukuunottamatta Alkkiaa. Tulokset osoittivat, että raskasmetallipitoisuudet olivat suurimmat Harjavallassa, poikkeuksena ainoastaan kupari, jonka pitoisuudet olivat suurimmat Alkkiassa. Suurimmat metallipitoisuudet olivat turpeen pintakerroksissa lukuunottamatta lyijyä, jonka maksimipitoisuudet olivat hieman syvemmällä. Tämä voi heijastaa 1990-luvun alussa tapahtunutta siirtymistä lyijyttämän bensiinin käyttöön. Lyijyn suhteen erot koealojen välillä eivät olleet suuria. Harjavallan ja Outokummun turvenäytteiden ajoitettujen kerrosten kuparipitoisuudet olivat yhteneviä alueiden tunnetun päästöhistorian kanssa. Nikkelipitoisuudet eivät sen sijaan noudattaneet nikkelin päästöhistorian mukaista vaihtelua yhtäselvästi.