Suoseuran esitelmäkokous tiistaina 26.11.2002 klo 17 Tieteiden talolla Helsingissä

Mitä rahkasammalmaailmassa juuri nyt tapahtuu? -
Kolmas kansainvälinen rahkasammalsymposiumi elokuussa 2002 Ruotsissa ja Norjassa

FT Harri Vasander
Metsäekologian laitos
PL 27 (Latokartanonkaari 7)
00014 HELSINGIN YLIOPISTO
puh. (09) 191 58 140
gsm 0400 975 292
e-mail

Ensimmäinen kansainvälinen rahkasammalsymposiumi pidettiin v. 1991 Exterissä (UK) ja toinen v. 1996 New Jerseyssä (USA, retkeily) ja Québec Cityssä (Kanada, esitelmät). Québecissä IAB (International Association of Bryologists) antoi valtuudet prof. Kjell Ivar Flatbergille (Trondheim) ja prof. Håkan Rydinille (Uppsala) järjestää seuraava kokous Ruotsissa ja Norjassa. Tämä kolmas kansainvälinen rahkasammalsymposiumi pidettiin 12.- 23. 8. 2002. Ensin retkeiltiin Uppsalasta Trondheimiin (12.-21.8.), jonka jälkeen esitelmät ja posterisessio pidettiin Trondheimissä Luonnontieteen ja arkeologian museon tiloissa. Retkeilylle osallistui yhteensä 42 henkilöä 15 eri maasta ja symposiumin sisäosuuteen 53 henkilöä. Esitelmiä oli 19 ja postereita 18. Symposiumin pääesitelmöiksijöiksi oli kutsuttu prof. Jonathan Shaw (Duke University, USA) taksonomian alalta ja prof. Dicky Clymo (London University, UK) ekologian alalta. Suomesta osallistuivat Jarmo Laitinen (OY), Riikka Niemi (KY), Eeva-Stiina Tuittila (HY) ja Harri Vasander (HY). Sphagnum palustre L. (etelänrahkasammal). Kuva: Karen Golinski

Yhtä kasvisukua koskevat tieteelliset symposiumit ovat harvinaisia ja voidaan kysyä, tarvitaanko niitä? Nyt jo pidetyn kolmen rahkasammalsymposiumin jälkeen voidaan vastata, että ainakin näitä kokouksia tarvitaan. Ne mahdollistavat vuoropuhelun hyvin eri alojen tutkijoiden välillä. Suku Sphagnum - rahkasammalet - on myös perustelusti maapallon tärkein yksittäinen kasvisuku. Verrattuna aiempiin symposiumeihen, voitiin havaita merkittävää kehitystä rahkasammaltaksonomiassa. Lajiutumisen taustalla olevat prosessit ymmärretään nyt entistä paremmin. Toisaalta voidaan kysyä, miten pitkälle ekologien on mentävä uusimmassa taksonomiassa. Ainakin heidän pitäisi kerätä enemmän näytteitä maastossa. Tieteellisesti mielenkiintoisia projekteja muodostuu ekologien ja taksonomien yhteistyönä. Tällaisesta projektista voidaan ottaa esimerkiksi harvinaisen endeemisen allopolyploidin Sphagnum troendelagicumin tutkimus. Ekologiassa on tärkeää ymmärtää rahkasammallajien alueellista ja ajallista vaihtelua, mutta kuinka monta vuotta kasvustoja ja kilpailua tulisi seurata? Seuraavan neljännen rahkasammalsymposiumin ajan ja paikan valinta annettiin "kolmen koplalle". Dick Andrus (USA), Jonathan Shaw (USA) ja Karen Golinski (Kanada) järjestävät 4-5 vuoden päästä seuraavan symposiumin. Eniten kannatusta paikan suhteen sai Alaska. Jos tämä ei onnistu, vaihtoehdot ovat Pohjois-Carolina ja Japani.