Suoseuran retkeily Kolarin Suur-Teuravuomalle 9.-10. syyskuuta 2003

Ensimmäinen retkipäivä

Suoseuran opintoretki suuntatui Kolarin Suur-Teuravuomalle, jossa hyödynnettiin suomatkailun kehittämishankeen saavutuksia ja tutustuttiin suoalan muihin kohteisiin alueella.

Retken ensimmäinen vierailukohde oli Samin porotila Venejärven kylässä. Herkullisen keittolounaan jälkeen päästiin poroaitaukseen, ja vanhassa pirtissä katseltiin emännän maalaamia tauluja. Samia kuuntelevat Riitta Korhonen (vas.), Markku Mäkilä, Tapio Muurinen, retken kasviasiantuntijana toiminut Eero Kaakinen, Ale Grundström, Kari Lehmuskoski ja Samin takana Olavi Huikari ja Timo Hirvasniemi.

Tervahauta oli mielenkiintoinen pysähdyspaikka suon laidassa. Tervan poltto oli juuri meneillään, ja näimme myös valtavan vanhan miilunpohjan, josta aikanaan oli saatu tynnyreittäin tervaa. Nokipannukahvitkin nautittiin.

Alkoi Teuravuoman ylitys pitkospuureittiä, telatietä pitkin - portin jälkeen tosin oli pieni pätkä maantietaivalta. Telatie yhdistää Teuravuoman laitamilla sijaitsevat Venejärven, Kurtakon ja Teurajärven kylät. Kylien välillä on liikuttu telatietä pitkin 1800-luvulta alkaen aina 1950-luvulle asti; reitti on palvellut myös marjastusta, metsästystä ja ennen kaikkea luhtaniityille kulkemista. Nyt telatie on kunnostettu luontomatkailua varten.

Pitkospuita kolmelta aikakaudelta: 1800-luvulta, vuodelta 1927 ja vuosilta 2000-2003. Kurtakon kyläpäällikkö Jukka Kauppinen kertoi telatien historiasta ja pitkospuiden rakentamisesta. Lähimpinä kuuntelivat Esko Seppänen ja Susann Warnecke.

Matka Venejärveltä Kurtakkoon oli 9 kilometriä. Reitin varrella pysähdyttiin katselemaan Eero Kaakisen opastamana suon kasvillisuutta ja suotyyppejä, kuulemaan Teuravuoman kulttuuri- ja luonnonhistoriasta ja myös kuuntelemaan hiljaisuutta. Kuvassa ollaan Jämäränojan levähdyspaikalla.

Kelhujokea ylittämässä ensimmäisenä Tapio Muurinen - kameran kanssa, kuten moni muukin retkeläinen.

Elokuun 2003 lopussa oli päättynyt hanke "Suur-Teuravuoman suoluonto - uusia mahdollisuuksia luontoyrittäjyydelle", jonka ansiosta Teuravuomalla on erinomaiset suomatkailumahdollisuudet pitkospuureitteineen ja koulutettuine suo-oppaineen. Huolto pelasi myös keskellä suota olevalla Särkilehdon laavulla.

Teuravuomalla on aikoinna korjattu eläimille rehua luhtaniityiltä, ja varsinkin Naamijoen rannalla on ollut paljon luhtaniittylatoja. Pieniä peltojakin on ollut - kuten tämä Kurtakon kylän kupeessa pienen kesänavetan vierellä ollut pelto. Pellolla nykyisin kasvavien koivujen ravinteiden puutoksesta kertoi professori Olavi Huikari.

Noitarummun ääni hiljensi vaellusporukan lähestyttäessä Kurtakon kylää illan suussa. Kesänavetan tietämillä tapasimme vaikuttavan shamaanin, jolta jokainen sai osakseen Lapin taikuutta - Vuoman Velhon kasteen. Shamaanin vieressä Susann Warnecke, Samuli Vuorinen ja Raija Pikku-Pyhältö.

Päivän päätteeksi vierailukohteena oli Kurtakon kylässä sijaitseva Ylläksen Viini ja Villa. Marjaviinit ja lammastuotteet tekivät kauppansa. Kassalla maksamassa Helena Tormilainen.

Toinen retkipäivä

Retkeläisten majoituspaikkana oli Lappean Loma Tornionjokivarressa. Iltaohjelmaan kuului illallinen, sauna sekä revontulien, täysikuun ja Marsin ihaileminen.

Toisen päivän alkajaisiksi vierailukohteena oli Metsäntutkimuslaitoksen Kolarin tutkimusasema, joka oli perustettu 1964 entiselle laajalle Teuravuoman heinäntuotantoalueelle. Unto Vuontisjärvi kertoi tutkimusasemasta, jonka tehtävät ovat vaihtuneet vuosikymmenten aikana suotutkimuksesta metsänjalostus- ja metsärajatutkimukseen.

Teuravuoman puulajipuistossa ruska oli juuri alkamassa.

Metlasta siirryttiin sujuvasti Metlan entisen työntekijän Kauko Raatiniemen (kesk.) 1980-luvun alkupuolella perustaman yrityksen, Wood Jewelin toimitiloihin. Kassajonosta tuli pitkä, kun lähes jokainen, myös Saara Lilja, innostui ostamaan puusta käsin tehtyjä koruja ja koriste-esineitä.

Vapon Teuravuoman 405 hehtaarin suuruisella turvetuotantoalueella nähtiin turveaumoja ja koneita työssään ja kuultiin turvetuotannon vesiensuojelusta. Ja nautittiin kahvista.

Teurajärven talkoilla remontoitu kylätalo toimi suo-opaskoulutuksen opinahjona. Suoseuran retkeläisille se oli toisen retkipäivän vaelluksen tukikohta.

Kovakuntoisin osa porukasta teki 8 kilometrin vauhdikkaan vaelluksen Saarijärvensaajolle eli metsäsaarekkeelle, ja loput suuntasivat telatietä pitkin kohti luontotornia ja rantaluhtia. Ruska oli selvästi edistynyt yön aikana.

Luontotornista oli hienot näkymät niin suolle, järvelle kuin takana häämöttävälle Ylläkselle. Luontotornissa kuultiin suon kehityshistoriasta ja soiden epäorgaanista saostumista.

Välillä pitkospuut kulkivat aivan rantaluhtien tuntumassa.

Toisen päivän vaelluksen kääntöpisteellä, tammella eli padolla, levättiin hiukan.

Sillä aikaa kun toinen puoli joukosta oli vuorollaan syömässä Kurtakon kylätalossa Kesäkiirissä, Eino Lappalainen johdatti toisen puolen Ancylus-järven muinaisrannalle ja kertoi ihmisen jäljistä jo 6500 vuoden ajalta.

Onnistuneella retkellä oli mukana täysi bussilastillinen suoseuralaisia.